Malja vaihtuville vuodenajoille

Eilisenä päivänä en käynyt laisinkaan työhuoneella. Siivosin ja laittelin kamoja paikoilleen. Vihdoin ja viimein sain huoneeni sellaiseen kuntoon että se näyttää asutulta. Laatikoita on kyllä vielä nurkissa ja säilytystila alkaa loppuun. Pitäisiköhän raakata vaan rankalla kädellä niitäkin joita olen ajatellut ”tarvitsevani”, no täytyy katella. Mukavalta silti tuntuu kun on matot lattialla.

Runokirjaa jota lueskelen nykyään aika ajoin ja josta olen aikaisemminkin kirjoittanut katkelmia blogiin (Pertti Seppälä: Omia aikojani & Wang Wein runoja) on minulle muodostunut kirjaksi josta löytyy sopiva runo mielentilaani aina kun sen aukaisen...

Tämä nyt tähän vaikka ei toukokuussa vielä ollakaan...

Toukokuun sateinen maisema,
tuoksuja ja tuulen huminaa.
Vihertävät puut hengittävät
Pilvitaivaan harmaata valoa.
Joutilaan katse kevääseen:
Malja vaihtuville vuodenajoille!