Mielimaisema / Mielipaikka

...olen aina rakastanut rautateitä...rautatien muistot liittyvät lapsuuteni...muistan kun ensimmäisiä kertoja matkustin junalla Ruotsiin äitini ja veljeni kanssa...ei silloin ollut mitään dieselvetureita, Pendolinoista puhumattakaan...silloin matkustettiin puuvaunuissa ja voimanlähteenä oli höyryveturi...matka kesti nykyisiin juniin ja aikatauluihin verrattuna ikuisuuden...mutta ei silloin, silloin se oli suurta seikkailua ja määränpäänä oli Haaparanta missä asui äitini sisko perheineen...silloin nuorena vietin siellä monia kesiä, intiaanikesiä jolloin ei satanut laisinkaan...vaan aina oli aurinkoista...
...rautatieasemat iskostuivat lähtemättömästi mieleeni...kevät tuli sinne ensimmäisenä...ratapihat tuoksuivat tervalta...junat tulivat ja menivät...pillit vislasivat...uusia ihmisiä, uusia kokemuksia...aina siellä oli liikettä...ja rautatieasema oli valtavan kaunis...ei sellaisia tehdä enään...
...myös aikuisikään tultuani rautatiet olivat niitä paikkoja missä vietimme aikaa
...”ratabaari” oli suuri baari taivasaalla jossa opiskelimme juomakulttuuria...siellä ei ollut portsareita eikä muitakaan häiritseviä tekijöitä...sai olla täysin rauhassa, nauttia kesästä ja viinistä...
...nykyään asun rautatien läheisyydessä ja kuljen joka päivä lyhyen työmatkani, Heikinkadun yli ja katselen rautatietä lounaaseen ja aina se on yhtä vaikuttava ja aina tulee sellainen lähdön tunnelma...olisi mukava hypätä junaan ja matkustaa jonnekin...päämärä ei ole niin tärkeä vaan se että saa olla matkalla, siitä minä nautin...
...Heikinakadulta lounaaseen olen kuvannut v. 1992, 2000, 2004 sekä nyt taas tänään to 3.4. kuvasin saman maiseman jälleen...ratapiha ei ole kyllä enään niin kaunis kuin se oli silloin 1992 mutta sama lähdön tunnelma on vielä verissä...

...hyvää matkaa kaikille tasapuolisesti...