4.5. Stefan täytti 12v. Syntäripileet oli 5.5. eli helatorstaina. Ainolanranta kylpi auringon valossa ja kaksi silkkiuikkua? uiskenteli rannan läheisyydessä. Päätin testata luontokuvaajan taitoni ottamalla kuvia silkkiuikuista. Kuten kuvasta voi päätellä, ei minusta ole luontokuvaajaksi. Toisaalta hyvä niin. Pidän luonnossa liikkumisesta mutta ei minulla olisi hermoja maata jossain pusikossa päivätolkulla kyttäämässä!!!
En ole koskaan muutenkaan erityisemmin pitänyt luontokuvista. Minusta niissä on liikaa "karamellia". Edelleen ainut luontokuvakirja jonka omistan on Jorma Luhdan KURKIMAA. Se on myös ainut luontokuvakirja joka mielestäni, niin tekstin ja kuvien sisällön kannalta on kirja jota kannattaa lueskella ja katella.
...heips...
kirjoittanut: R.C.Snellman | 13:38
4 Kommenttia
Oletko nähnyt ne kaikki? Maailman luontokirjat, siis.
Ja mitenkäs se luontokuva määritellään?
...en, ja viimeinen lause oli huono ...siis tuo "ainut luontokuvakirja joka kannattaa lukea"...
...ei oikein mitenkään...kuvaanhan itsekin koko ajan luontoa!!!
Myönnän että on olemassa luontokuva-tyylilaji, sellainen, tiedäthän. Mutta me sankeat prihat madallamme raja-aitoja... Oikeastaan on aika vähän kuvia joissa ei olisi ollenkaan luontoa, joten kaiketi sitten tuo tarkoittamasi karkkimainen kuvasto on se mitä lähinnä luontokuvalla ylensä tarkoitetaan, erotuksena - mistä? Taidekuvasta? Auttakaa hyvät ihmiset.
Lähetä kommentti
Pääsivulle