Kalamies on eri mies.

On se vaan niin vietävän hauskaa toi kalastaminen, vaikkakin vain lammesta jossa on istutettuja lohia. Jos sen vielä voi tehdä oman poikansa kanssa ja nähdä sen ilme kun ensimmäinen kirjolohi tarttuu vieheeseen, on se niin matavaa että oksat pois.. Eikä se yksi edes riittänyt, 4 kirjolohta...huh...huh...ja isä ei saanut yhtään. En ehtinyt edes omaa vapaa saada kasattua kun Stefan huusi että iskä mulla nappasi.

Oli minullakin kaksi kirjolohta kiinni, yksi hyppäsi haavista pois ja toinen pääsi irti kun haavin reuna kolahti siihen. Ylpeänä täytyy todeta vielä, että siellä lammen rannalla oli useampia muitakin kalstajia mutta Stefan oli ainoa joka sieltä sai saalista.

Daihatsulla ajelimme sinne ja siihen saakka se toimi vallan hyin mutta kun tuli aika lähteä pois niin kas kummaa, taas paloi kaikki kojelaudan varoitusvalot. Kaksi viikkoa sitten korjattu joten voitte arvata pistikö vihaksi. Remonttimiehellekin olen soitellut mutta ei ole ketale vastannut soittoihin...no voihan se olla niin että hän ei pääse langan päähän...mene ja tiedä.

Kynsivedelle oli tarkoitus viikonlopuksi suunnistaa. Stefanin kanssa piti mennä sinne kalastamaan ja uimaan, Täytynee taas jostain ”kosla” lainata koska veden ääreelle tekeepi mieli. Pertti ja pojat lähtevät myös.

Käytinpä oman Daihatsuni ”remonttireiskalla” ja kas kummaa vika löytyi heti. Oli pentele sulake palannut.

”Silloin se lähti sano Annikki Tähti”

...ja ei sitten muuta kun aurinkoista viikonloppua