Viikonloppu, kirjakaupoissa sekä kirja-divareissa ja myös Eeva-Liisan näyttelyn avajaisissa.
Tämä yllä oleva otsikko ihmetytti minua pe. Kirjatorilla. Se kuulosti ihan mongerrukselta ja kuulostaa vieläkin mutta kaiken takana oli kuitenkin selitys kirjan sisäsivuilla:
Kokoelman nimi viittaa uunintekijän tarinaaan Peppi aikoo merille. Uunintekijän piti sanoa: Hyvästi kiltti Pepi, onnellista matkaa ja kiitos tästä ajasta, mutta koska hän oli ollut liian kauan puhumatta, kieli oli kuvunut suuhun.
Luettuani tämän ymmärsin mitä ”u pui uje mui” takoittaa enkä siis voinut enään laittaa kirjaa takaisin myyntipöydälle.
LOPUN ALKU
Näen painavat kahleet
Harhatien
Ja seppeleen kadun pölyssä
Näen yllättävän viestin
Matkan
Ja suunnattomia aarteita
Näenpaljon koriste-esineitä
Tarvekaluja
Ja sellaisen paloauton
Josta puuttuvat tikkaat
Näen verta hangella
Hiustukkoja tuulessa
Ja kiintoavaimen
Sirpaleiden keskellä
Eteisen lattialla
Näen hopean virtaavan
Rintani läpi maan alle
Ja kohti ihmeiden aikaa
Minä näen kuinka tämä
Voimattomuuden
Ja ikävän kehä murtuu
Merkillisten päivien alkuun.
Nämä siis Jyrki Heikkisen runokokoelmasta.
Hyvää alkanutta, sateista tiistaita kaikille tasapuolisesti.