Hyvää alkanutta viikkoa. Toivottavasti talvi ei tule yllättäen ja kesärenkaat on vaihdettu talvisiin sellaisiin.

Heips

Ei, ei taida tästä toosasta enään Kotikatua ja Salattuja eläimiä tulla. Aikamoisia on ihmisen kaatopaikat. Olen ihmetellyt kovasti että mikä se saa ihmisen dumppaamaan telkkarit, mikrot, jääkaapit, pakastimet tuonne luonnonhelmaan. Ehkä se on niin helppoa ja jospa tuo luontoäiti hoitaisi kierrätyksen...tuskinpa taitaa hävitä mihinkään, mutta onpahan siinä arkeologeilla sitten tuhansien, kymmenientuhansien vuosien päästä ihmettelimistä että mikähän toikin on...niinpä.

Jaroslavl 14.06.2005

Pöydällä maljakossa kimppu kedonkukkia.

Näen silmänurkastani kimaltelevan häivähdyksen

ja lasken kirjan kädestäni:

viimein huomaan pienen hämähäkin 

sinkoavan säkeitä kohti lampunvarjostinta. 

Tunnin kuluttua se on kutonut verkon

kahden kattolampun ja kukkakimpun väliin.

Ikkuna on auki kesäyöhön,

mutta hyttysverkko ei päästä ruokaa nälkäisen pyydykseen.

Hakematta tulee mieleen sana taide.

Kai Nieminen

Sarjasta Hedelmät, Kompos(i)ti(o)


Keski-Suomen Käsi- ja taideteollisuus oppilaitokselta (mikä nimihirviö) soitteli eilen yksi 3 vuosikurssin oppilas ja kyseli harjoittelupaikkaa. Päätin tänä aamuna että otan hänet tänne. Harjoittelujakso kestää 7 viikkoa ja nyt olisi aika paljon arkistokuvien vedostamista joten hyvään saumaan tuli. Voisi silloin itse keskittyä vääntämään noita Venäjä-Karjala kuvia. Jos vielä hyvin käy niin saan jotakin omaakin tehtyä.

Heips sanon minä.

Aina täytyy toivoa ettei asiasta tulee liikaa itsensä kehumista mutta joka tapauksessa olen ylpeä eräästä asiasta, ja kuka se ”kissan häntää nostaa jos ei kissa itse”. Itseni kehuminen liittyy sellaiseen asiaan jota ei olis koskaan edes pitänyt aloittaa (jälleen kerran). Tämä liittyy siis tupakoimiseen (tulihan se sieltä). Päätin nimittäin tässä yhdessä vaiheessa (taas kerran) että lopetan tupakoimiseni taas silloin kun se alkaa maistuman pahalta. Nyt siinä kävi juuri niin. Ei se kuitenkaan mitenkään helppoa ole ollut. Piti ruveta juoksemaan pää tyhjäksi ja tupakkaa karkuun. Tähän mennessä on mennyt aika hyvin, minulla on reilun neljän viikon etumatka ja toivon että se ei tavoita minua enään. Voihan siinä käydä myös niin kuten eräs ystäväni mainitsi että kun tarpeeksi juoksee karkuun niin se voi tulla vastaan. Toivottavasti siinä ei käy myöskään niin ja että etumatka pitenee kun kerran tähänkin saakka olen päässyt.

Hyvää alkanutta vikkoa.

P.S. Jaroslavl-kuvien setviminenkin edistyy pikku hiljaa.