Ruthin ravintolaan 22.12 klo jostain ja siitä eteenpäin. Olen toteuttamassa erästä pitkäaikaista haavettani joten kutsun kaikki vanhat ja uudet ystäväni sinne silloin, ainoastaan paikallaolijat voivat todeta sen sinä iltana, eli tämä kuuluu sarjaan kerran se vain kirpaisee...

Niin ja hyvä joulua kaikille tasapuolisesti....

toivoo viimeaikainen laiska bloggaaja Rune

Pieni varoituksen sana. Jos leikkaatte kovaa ruisleipää niin älkää tehkö kuten minä. Muutama yö sitten puolen yön jälkeen nukahdin sohvalle kesken jotain "mukamas kiinnostavaa" telkkarista. No joka tapauksessa ehdin siinä nukkua jonkin aikaa ja siitä herättyäni aattelin että otanpa tuosta pienen palasen ruisleipää. Otin leivän pussista ja aloin leikkaamaan puolikovasta ruisleivästä ja yhtäkkiä hups leipäveitsi lipsahti ja osui suoraan vasemman käden etusormeen...ai perskule että sattui. Veitsi viilsi kohtalaisen syvän haavan sormeen eli melkein puoleen väliin. Verta vuoti aivan kamalasti mutta en viitsinyt lähteä keskellä yötä polkemaan Keskussairaalaan. Teippasin sormen parilla laastarilla päällekäin jotta saisin vuodon tyrehtymään. Seuraavana päivänä sitten sormea näyttämään terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, kävi siinä myös lääkäri. Ilmoittivat että sormi olisi pitänyt ommella mutta sitä ei voi tehdä enään koska oli kulunut jo liian kauan onnettomuudesta (6h max). Siinä sitten lääkäri kaiveli hiukan haavaa ja tutki että onko jänteitä mennyt poikki, onni onnettomuudessa ettei näin käynyt. Sormi siiteeseen ja jäykkäkouristuspikki peffaan ja siitä sitten kotiin. Nyt haava näyttää jo hiukan paremmalta. Alla olevasta kuvasta voi kukin itse tarkistaa miltä se nyt näyttää.







Työhuoneen viime hetket alkaa kannaltani olemaan kohta taaksejäänyttä elämää. Vielä on aika moinen määrä rompetta siivottavana mutta eiköhän sekin järjestynee että jostain saisi sen verran varastotilaa että saan kaiken jota en tarvitsee säilöön.

Sähpostiosoite muuttuu: rune@rcsnellman.net
Kotisivuni ja blogini muuttavat tähän osoitteeseen:/www.rcsnellman.net/ (vielä kesken)
Osoite on Peräpelto 6 A 8
40520 Jyväskylä

Kun on kerran tälle linjalle lähdetty niin ei muuta kuin lisää pökkyä pesään ja kiitos kaikille jotka muistivat syntymäpäiväni su 8.7 ja myös niille jotka eivät muistaneet...heheheh...

Miehola/Kouvola. Repen, Marjan, Auran, Veeran ja myös Ainon tulevan kodin pihamaalla 7.7.2007...niin ja uuden ihmisen myös...

...vielä yksi kuva Jaalasta, eli Pyydyslampi jonka rannalla mökki sijaitsee...

...no nyt varmaaan ajattelevat että toi Rune on menny ihan sekaisin, jo 4 luontokuva tänä vuonna. Tähän täytyy sanoa että en voinut vastustaa kiusausta kun toi kuvassa oleva västäräkki istu auton antennilla, poseerasi ja näytteli valkoista vatsaansa. Itse asiassa niitä västäräkkejä oli kaksi, naaras ja uros, Jaalan mökin räystään alla niillä oli jossain pesä...ilmeisesti.

Huomenna ti. 12.6 suuntaan taas Jyväskylään ja viivyn muutaman päivän kotosalla ennen
kuin palaan taas tänne Kouvolaan joksikin aikaa töihin...

Joskus sitä on tullut miettineeksi minkä takia valitsi valokuvauksen ammatikseen, vai menikö se nyt toisin päin, no olkoon kummin päin tahansa. Sitten kun jotakin tavoittaa (kuvajaisen) omasta mielestään niin sitten ei taas mietitytä yhtään. En sano että kuvani olisivat mitään ihmeellisiä kunhan nyt ovat, joskus parempia, koskus ei niin hyviä. Ai niin syy siihen minkä takia olen "myynyt" sieluni valokuvaukselle lienee se että, olkoon jokin asia vaikka kuinka arkipäiväinen, niin kyllä se on miten valo taittuu, miltä valon ja varjon leikki näyttää, tuntuu. Kun huoneeseen jossakin vaiheessa aamua/päivää/iltaa/yötä lankea valo. Ensin sitä ei edes tajua mutta hetken päästä jokin iske takaraivoon, voi kuinka jumalallisen kauniilta toikin näyttää ja sitten kamera esiin ennen kuin ehtii kadota ja siellä se sitten on kameran sisuksissa odottamassa ulospääsyä, nyt se huutaa ÄKKIÄ ulos. Kun sitten kuva, valo ja varjo purkautuu ulos (tätä nykyään näytölle) niin on se vaan aika ihmeellistä, sitä vain katsoo mykistyneenä aina ja aina vaan uudestaan kunnes taas vangitsee jonkun asian laatikon sisään ja odottelee sen ulospääsyä. Ja näin se toistuu päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen, vuodet vaihtuu, minä vanhenen mutta kyllä on hienoa olla VALOKUVAAJA!!!

...tällaista tämä miettii täällä Kouvolan suunnalla...

Viialankatu 9, Kouvola, 05.06.2007...ehkä tuossa klo 21 maissa tai vähän myöhemmin...