Urheilija ei tervettä päivää näe.

Niin sitä sanotaan ettei urheilija tervettä päivää näe. Täytyy myöntää että kyllä se aika hyvin paikkansa pitää. Olin nimitäin Stefanin kanssa luistelemassa Lutakon jäällä ja jalat, tai pikemminkin reidet ovat nyt aika tönkössä kunnossa ja väsyttää. Täytyisiköhän siitä alkaa liikkumaan hiukan enemmän. Kuvaa en myös tänäänkään laita koska Stefan oli sitä mieltä että jätä se kamera kotiin niin on paljon vapaampaa ja helpompi luistella. Tottelin ja näinhän se on, paljon helpompi oli luistella.

Vielä pitää Timon duuneja kuvata ja sitten voi mennä kotiin ja maata rehelliseti television edessä. Ei ole niin väliä mitä sieltä tulee, hyvin siihen nukahtaa...

P.S...täytyy kyllä tunnustaa että ensin kyllä aioin päivällä tulla töihin mutta kun Stefanilla ei ollut katulätkäkaveria niin se kysyi että voitaisiinko mennä kahdestaan luisteleen...yritin sille sanoa että pitäisi töitä tehdä (hyi minua) mutta onneksi hän sai pääni käännettyä...oli mitä mainioin päivä luisteluun ja yhdessä olemiseen...

...ja vielä lopuksi...vaikka telkkarista tuli tämä ”pärinäkilpailu” niin kyllä minua huomattavasti enemmän kiinnosti Alppilajien Free Style MM-kisat...