Yötöitä. Aamukahdeksasta seuraavaan aamun klo. 05.00. Pari tuntia unta ja takaisin sorvin ääreen. Sitten terveyskeskukselle Marevan-verikokeisiin. Aamupala (sämpylä ja teetä) terveyskeskuksen kahvilassa. Taas takaisin sorvin ääreen. Simon kuvat alkaa oleen viittä vaille ”"polttamista"” valmiita.

Kevät tekee joka tapauksessa tuloaan. Mennen tullen terveyskeskukselle ylitin Tourujoen ja siellä sorsat temmeltävät. Ei uskoisi kun nyt katsoo, että Tourujoki ja varsinkin Jyväsjärvi on 1970-luvulla ollut yksi Euroopan raskaimmin kuormitettu järvi. Näinä päivinä Tourujärveä kiertää luontopolku ja siellä pesii sellinen harvinainen lintulaji kuten pikkutikka. En tiennyt sitä enen kun opasteesta luin siitä. Luontopolun varrella voi siis oppia uusia asioita. Valtavan hieno juttu. Jospa ne vandaalit jotka aina sotkevat siellä olevat opasteet tajuaisivat tän myös mutta ne ei vissiin osa lukea. Ei ne taida myöskään osata laskea mutta yhden asian ne osaa varmasti, nimittäin spraymaalipurkki pysyy kyllä hyvin käsissä ja osaavat tähdätä sillä opasteitten suuntaan. Siihen ne taidot jääkin...

Aurinkoista kevätmieltä kaikille tasapuolisesti (paitsi vandaaleille)...

Kaunis Tourujoki on työmatkani varrella ja kohta piakkoin tulen ihailemaan sitä huoneeni ikkunasta. Muuttoon ei ole kuin pari viikkoa. Ajattelin että pakkaaminen käy käden käänteessä ettei monta laatikkoa tarvitse edes hankkia sitä varten. Kuinka ollakaan yhtäkkiä sitä huomaa kuinka paljon sitä tavaraa on taas kertynyt. Silloin kun muuttaa niin huomaa kuinka" ”rikas"” sitä onkaan.

Työmatkani varrella on myös oranssi työmaakoppi (kevät pukkaa päälle), sinivalkoinen varoituspylväs korokkeen kohdalla (kuinka isänmaallista) sekä vinoja lampunpylväitä (asennettu n. vuosi sitten). Työmatkaa kertyy tällä hetkellä n. 600 metriä ja muuton jälkeen ehkä n. 400 metriä joten jos vielä lähemmäksi muuttaisi niin siinä olisi kyllä jo liiottelun makua.

Niin sitä sanotaan ettei urheilija tervettä päivää näe. Täytyy myöntää että kyllä se aika hyvin paikkansa pitää. Olin nimitäin Stefanin kanssa luistelemassa Lutakon jäällä ja jalat, tai pikemminkin reidet ovat nyt aika tönkössä kunnossa ja väsyttää. Täytyisiköhän siitä alkaa liikkumaan hiukan enemmän. Kuvaa en myös tänäänkään laita koska Stefan oli sitä mieltä että jätä se kamera kotiin niin on paljon vapaampaa ja helpompi luistella. Tottelin ja näinhän se on, paljon helpompi oli luistella.

Vielä pitää Timon duuneja kuvata ja sitten voi mennä kotiin ja maata rehelliseti television edessä. Ei ole niin väliä mitä sieltä tulee, hyvin siihen nukahtaa...

P.S...täytyy kyllä tunnustaa että ensin kyllä aioin päivällä tulla töihin mutta kun Stefanilla ei ollut katulätkäkaveria niin se kysyi että voitaisiinko mennä kahdestaan luisteleen...yritin sille sanoa että pitäisi töitä tehdä (hyi minua) mutta onneksi hän sai pääni käännettyä...oli mitä mainioin päivä luisteluun ja yhdessä olemiseen...

...ja vielä lopuksi...vaikka telkkarista tuli tämä ”pärinäkilpailu” niin kyllä minua huomattavasti enemmän kiinnosti Alppilajien Free Style MM-kisat...

Tänään on ollut työntäyteinen kuvauspäivä joten en taida tämän päivän blogin laittaa kuvan kuvaa. Sain kuvattua Simo H:n design-tuotteet. Kirjaston kellarissa tuli oltua 09-19.00. Nyt olen täällä työhuonella mistä aion poistua tuota pikaa... En ole katsonut kuvia vasta kun kameran näytöltä, en uskalla. Ehkä sitten huomenna uskallan ja jaksan, jos Stefan vaikka lähtisisi kavereitten kanssa talvisiin harrastuksiin. Jos ei lähde niin rupeen pikku hiljaa pakkaamaan kamoja muuttoa varten joka varmaan taas yllättää ja huomaa että kamat on vielä levällään ja uudet asukkaat puskee jo sisään, no ei vaitiskaan...eiköhän ne odota että pääsen alta pois

...eli nyt...

Elämässä on monenlaista vipua. Fillarissa on vipuja, tietokoneessa on monenmoista vipua, on sähkövipua, on käynnistysvipu (tämä on se elämään liittyvä on-off vipu) ja sitten on olemassa tämä Late night with Conan O'brien / Walker-vipu.
Eilen kun kuvasin Jyväskylän kansalaisopistolle julkaisuun tulevia kuvia törmäsin yhteen vipuun joka ei aiemmin ollut minulle tuttu. Kuvassa esiintyvä vipu on kiinni laitteessa joka tekee ”rihloja” aseen piippuun (suomeksi hienoja kierteitä). Se on kuulemma hyvin tarpeellinen jos aseella meinaa osua johonkin. Ilman näitä ns. ”rihloja” luoti lentäisi mihin sattuu. Ehkä se on sitten tarpeellinen. Mielestäni aseet eivät ole lainkaan tarpeellisia. Jos ei olisi aseita silloin ei tarvitsisi myöskään tätä ”"rihlantekijävärkkiä"” ja oltaisiin säästytty monemoisilta kahinoilta.

Vipullista torstaita kaikille (muistakaa käntää se joskus off-asentoon)

Pakkasta ulkona. Aurinko nousee ratapihan ylle kauniisti ja päivän mittaan "”mollo”" alkaa myös lämmittämään. Kevät on hienoa aikaa.
Vaikka kuinka hienoja ja upeita noi aamut on niin työhuoneella alkaa oleen täysi mahdottomuus kuvata mitään, koska sekavaloa on penteleesti. Jos täällä meinaa kuvata niin on odotettava pimeetä ja mitä pitempään kevät etenee sen myöhäisempään menee ennen kun pimenee. Senpä takia päätin eilen roudata Simon kamat kirjaston/opiston alakertaan kuvattavaksi. Sinne pommihuoneeseen ei "”päivä paista eikä kuu kumota"”.

Helsingissä Harjunkadulla Kalliossa on tällainen paketoitu talo. Ei niin kaunis kuin Christon ja Jean-Clauden pakettitalot” eikä tällä ole mielestäni mitään taiteellista funktiota, vai onko sittenkin. Ehkä rakennustyömiehet eivät näe siinä mitään taiteellista mutta mielestäni nämä talot jotka paketoidaan, tietääkseni julkisivuremonttia varten ovat äärimmisen kauniita, myös esteettisessä mielessä.
Joskus on mielessäni käväissyt että miltähän Vanhan rautatieaseman vieressä oleva vanha höyryveturi näyttäisi paketoituna. Joku kollegani aikoinaan sanoi että ei siinä ole mitään järkeä että sehän on ihan suoraan kuin matkisi Christoa. Niinhän se onkin, mutta so what, onko sillä niin väliä. Olisi joka tapauksessa mukava nähdä miltä se veturi näyttäisi paketoituna, oli se sitten matkimista tai ei!!!

Haluaisin ehdottomasti käydä tällä hetkellä New Yorkin Central Parkissa katsomassa Gates- teosta. On se minusta niin valtavan hienoa että joku suunnittelee teosta jonka valmistuminen aloitushetkestä lähtien kestää 26 vuotta.
Tämä ei ole lähtökohta sille että haluaisin nähdä teoksen, uskon nimittäin että se on visuaalisesti niin kaunis että voin jopa ilmaista itseni enklanniksi sanoilla "”I think it would blow my mind"”... Wau...!!!

Kaltevaa katua vaahteroitten alta
läpi pihain kaipuvain
ohi graniittisten kivijalkojen
hengitän vielä hiustesi hajua
ja hengitän tätä iltaa tätä sadetta

Tänään helsinki
olet silmissäni kaunis kaupunki
voisit olla kotini
tänään ahneet pakottajat
pysyy poissa kaduilta
voisit olla kotini

Eilen lähdin iloiten pois
eilen lähdin kipin kapin
enkä jättänyt ketään

Tänään helsinki
olet silmissäni kaunis kaupunki
voisit olla kotini
tänään ahneet pakottajat
pysyy poissa kaduilta
voisit olla kotini


Aina kun käyn Helsingissä tai katselen Stefan Bremerin kuvaa yöllisestä Helsingistä niin päässä soi tämä Kolmannen Naisen piisi.
Pidän Helsingistä, varsinkin Punavuoren, Töölöön ja Kallion alueesta. En kuitenkaan haluaisi asua Hesassa (no ehkä näillä mainitsemallani seuduilla), en ainakaan missään Hesan lähiössä. Hesassa on mukava käydä. Nyt yövyin Kallion alueella Kaisan veljen asunnossa. Kävimme tekemässä kapakkakierroksen Kallion pubeissa ja eiköhän siellä ole edelleen Tenho-ravintola (nyk. Tenkka) olemassa. Olin siellä -70 luvun puolivälissä keittiöharjoittelijana ja muistan aina ne keski-ikäiset tarjoilijat jotka aina ohikulkiessaan puristivat minua nuorta pojankollia takapuolesta (ei millään pahalla). Yritin parhaani mukaan väistellä mutta ei se aina onnistunut. Tarkoitus oli käydä katsomassa minkälainen paikka se nykyään on ja mahtaisiko siellä vielä olla joku niistä sen ajan tarjoilijoista kantamassa kaljaa asiakkaille, tuskinpa niitä kuitenkaan siellä enään on. Taitavat kaikki olla jo eläkkeellä. Ehkä on parempi näin ja ehkä joskus sisäinen Peter Pan sen löytää uudestaan

Lauantaina olin sitten ensimmäistä kertaa SPTL:n eli Suomen Pohjoismaisen Taideliiton kokouksessa. Hyvin ensikertalainen otettiin vastaan. Siellä oli mukavia ihmisiä ja kokous sujui hyvässä hengessä. Keskustelin pitkän tovin liiton sihteerin Liisa Wilskan kanssa. Ja niin kuin ylensä, heti ensikertalainen valitaan johonkin. Minut ja Tampereen taiteilijaseuran edustaja Heidi Saramäki (molemmat ensikertalaisia) valittiin pöytäkirjan tarkastajiksi. Liitolle valittiin myös uusi puheenjohtaja erovuoroisen Marja-Liisa Torniaisen tilalle. Hän jatkaa kuitenkin edelleen hallituksessa. Uuden puh. joht. nimeä en nyt kyllä muista, mutta se selviää viimeistään silloin kun pöytäkirja putoaa postilaatikosta tarkastettavaksi.

Sunnuntaina ajelin sitten hienossa ja aurinkoisessa säässä takaisin Jyväskylään. Auto hyrisi ja autoradiosta soi musiikki (paitsi ettei asemat oikein osuneet kohdalle) ja kaiken kaikkiaan Helsingistä jäi hyvä mieli.

Mukavaa kun on välillä viikonloppu ja Helsinkiin meno. Pääse välillä näistä kuvoista irti. La on Suomen Pohjoismaisen Taideliiton kokous Taidehaliin klubilla johon osallistun Jyväskylän taiteeilijaseuran "”lähettiläänä"”. Ihan mukava mennä sinne vaikkakin täytyy myöntää että hiukan jännittää mutta eiköhän se siitä lutviudu.
Yksityisyrittäjänhän kuuluisi tehdä aina töitä mutta suon itselleni sen että joskus täytyy myös saada pitää vapaata muutenhan sitä ei tarvitsisi edes asuntoa, voisi asua työhuoneella. Olen minä kyllä sitäkin kokeillut eikä se kovin hääviä ole.

Simo H:n tuotteita olen kuvannut mutta ei se vielä oikein hyvää ollut. Ensi viikolla Simo tuo taustoja ja laatii kuvaus-scheman (olikohan se näin?). Silloin ei tarvitse miettiä niin paljon kuinka niitä pitäisi asetella. Kyllä siinä kuitenkin aivan tarpeeksi tekemistä riitä.

Kaisan kanssa käytiin allekirjoittamassa Heikinkadun vuokrasopimuksen. Tämän kuun lopulla pitäisi päästä muuttamaan, tai ainakin me toivomme niin. Jalka on jo oven välissä ja kun vielä jaksaisi pakata kamat. Eiköhän sitä sitten viimeisellä viikolla hirveässä hässäkässä tuu pakattua.

Hyvää viikonloppua kaikille ja tässä yksi veitsi-haarukka kuva.

...olen huomannut joitakin asioita kun tuli hankittua toi digikamera...aika pitkään on taiteellinen ja muutenkin omien juttujen kuvaaminen ollut ”jäissä”...tämän uuden laitteen myötä on jotensakin sellainen tunne että toi valokuvaaminen alkaa taas maistumaan...eihän se kesää tee, tarkoitan sillä että ei välineellä ole sillai merkitystä...kyllä se on toi sisäinen taiteilja joka on se suurin tekijä...mutta kuitenkin... (HUOM! neulareikäkuvaustahan en lopeta)...
...nyt olen sitten miettinyt että mitä kuvia sitä jättäisi taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn...ehkä nyt voisi jatkaa sitä aloittamaani keskustelusarjaa joista löytyy omilta kotisivuiltani pari kuvaa...aikaa on vaan taas niin niukasti tän kuun loppuun mutta yritetään tuossa leivän hankkimisen välissä saada jotakin tehtyä...tämän päivän kuvana CONVERSATIONS-sarjasta yksi kuva joka ei ole vielä päätynyt kotisivuilleni...

*Yhä uudestaan näen
miten päivä vaihtuu yöksi,
yö kirkastuu aamuksi:
minun leponi
muutoksen maailmassa.

*runokokoelmasta ”Omia aikojani & Wang Wein runoja”, Pertti Seppälä 1995

...ONNEA kaikille maailman naisille tasapuolisesti...

...vihdoin ja viimein sain vietyä AA museolle viimeisimmät kuvat... jossa vierähti jonkin aikaa...tämän homman jälkeen takaisin työhuoneelle...heitin Kapan kotiin (sen autolla) ja taas takaisin työhuoneelle...
...sitten menikin loppupäivä pariston metsästyksessä...ostin ensin pariston Minimanista ja kuinka ollakaan niin mun tuurilla se oli väärä...ei muuta kun vaihtamaan mutta ei sieltä löytynytkään kyseistä paristoa...marssin Infopisteeseen paluttamaan pariston...en saanut rahoja takaisin mutta sain ostoskupongin jolla voin sitten ostaa vastaavalla summalla sieltä jotakin, vaikka leipää tai sitten kun tulee pe. ja laittaa euron lisää niin saa jo ”mäyräkoiran”...sitten Timo sanoi että Minimanin toisessa päässä on sähköliike josta voisi mahdollisesti löytää sopiva paristo...mars kengänkärjet siihen suuntaan, mutta ei siellläkään ollut...sitten vielä saman katon alla olevaan valokuvauspisteeseen, eikä vieläkään tärpännyt...mutta onhan meillä Gigantti, sieltä varmaan löytyy...no ei sieltäkään, oli kuulemma ollut mutta ei ollut enään...entäs sitten Musta Pörssi...sieltä täytyy löytyä...mutta kun ei...sama vastaus kuin Gigantissa...sieltä sitten neuvoivat että Akkuneliöstä (akkujen ja paristojen erikoisliike)...vihdoin ja viimein paristo löytyi...oli mitä ammattimaisinta palvelua...saimme Timon kanssa samaan hintaan lyhyen oppimäärän autojen akuista ja hinnoittelusta...mitä pienempi akku sen kalliimpi...sama koskee tätä paristoa (pienempiä valmistetaan vähemmän kuin ns. normaalikokoisia)....pieni paristo ja hinta 15 euroa, eli mummon markoissa 90...oli sillä hintaa!!!!!!...no nyt on valotusmittarissa sitten upouusi paristo ja yötyöt jatkuu...

P.S...mitä tästä opimme...no ehkä sen verran että olisi pitänyt marssia suoraan valokuvausliikkeeseen...toivottavasti muistan tämän seuraavan kerran...mutta vain ehkä...

Kuninkaan paluu heijastus / Stefan

Lustinkuva / Rune

...mikäs on luistelijan luistella kun aurinko paistaa ja mieli on hyvä...olin tänä talvena ensimmäistä kerta luistelemassa ja saakuti kun jalat tuli kipeeksi...tönkkönä sitä mentiin mutta kyllä se siitä alkoi taas sujua...se on vähän niin kuin pyörällä ajo...se on sellainen selkärankajuttu, kun sen kerran on oppinut niin ei sitä unohda... yhden kerran kiersin Lutakon lenkin ja kyllä tuntui jaloissa mutta on se ihan erilaista luistella järven jäällä kun kiertää jotakin rupusta luistelukentän rinkiä...maisemat ovat vallan hienot vaikka luistellaankin melkein keskellä kaupunkia...luistelun jälkeen olikin sitten mukava tulla kotiin ja panna pitkäkseen soffalle...sen jälkeen sitten työhuoneelle töihin pariksi tunniksi, kotiin taas vähäksi ajaksi ja sitten taas takaisin...ihmettelin kovasti kun kuvat mitkä siinä luistelun lomassa kuvasin eivät auennetkaan...Kapa sen osasi sitten neuvoa...piti päivittää photoshopin RAW-tiedostojen pluginit jotta se onnistuisi...tämähän tepsi...heti kun se oli tehty, avott siinähän ne ilmestyivät silmieni eteen...siinä sitten oli monenlaista silppua mutta on se mukavaa että on sellainen työväline millä saa näitä työhommia tehtyä, ja muutakin...Steffu oli kovasti innostunut jo lauantaina kuvaamisesta ja sanoi että hän alkaa valokuvaajaksi sitten isona...no aika sen näyttää mutta hienoja kuvia se sai aikaiseksi...tässä esim. yksi Stefanin kuva ja toinen on sitten miun ottama lustinkuva...

Kiitos M ja I kauniista ja mukavasta luistelupäivästä...

...nukkukaatten hyvin mä alan tästä hommiin...

...olen aina rakastanut rautateitä...rautatien muistot liittyvät lapsuuteni...muistan kun ensimmäisiä kertoja matkustin junalla Ruotsiin äitini ja veljeni kanssa...ei silloin ollut mitään dieselvetureita, Pendolinoista puhumattakaan...silloin matkustettiin puuvaunuissa ja voimanlähteenä oli höyryveturi...matka kesti nykyisiin juniin ja aikatauluihin verrattuna ikuisuuden...mutta ei silloin, silloin se oli suurta seikkailua ja määränpäänä oli Haaparanta missä asui äitini sisko perheineen...silloin nuorena vietin siellä monia kesiä, intiaanikesiä jolloin ei satanut laisinkaan...vaan aina oli aurinkoista...
...rautatieasemat iskostuivat lähtemättömästi mieleeni...kevät tuli sinne ensimmäisenä...ratapihat tuoksuivat tervalta...junat tulivat ja menivät...pillit vislasivat...uusia ihmisiä, uusia kokemuksia...aina siellä oli liikettä...ja rautatieasema oli valtavan kaunis...ei sellaisia tehdä enään...
...myös aikuisikään tultuani rautatiet olivat niitä paikkoja missä vietimme aikaa
...”ratabaari” oli suuri baari taivasaalla jossa opiskelimme juomakulttuuria...siellä ei ollut portsareita eikä muitakaan häiritseviä tekijöitä...sai olla täysin rauhassa, nauttia kesästä ja viinistä...
...nykyään asun rautatien läheisyydessä ja kuljen joka päivä lyhyen työmatkani, Heikinkadun yli ja katselen rautatietä lounaaseen ja aina se on yhtä vaikuttava ja aina tulee sellainen lähdön tunnelma...olisi mukava hypätä junaan ja matkustaa jonnekin...päämärä ei ole niin tärkeä vaan se että saa olla matkalla, siitä minä nautin...
...Heikinakadulta lounaaseen olen kuvannut v. 1992, 2000, 2004 sekä nyt taas tänään to 3.4. kuvasin saman maiseman jälleen...ratapiha ei ole kyllä enään niin kaunis kuin se oli silloin 1992 mutta sama lähdön tunnelma on vielä verissä...

...hyvää matkaa kaikille tasapuolisesti...

...maailma on täynnä outoja rakennuksia ja outoja tunnelmia...tähän kuvassa esiintyvään rakennukseen törmäsimme Maijan kanssa kun olimme Uudessa kaupungissa seuraamassa teatteriesitystä ”Varjojen maa”...esityksen jälkeisenä päivänä tämä rakennus tuli eteemme ja minä ihmettelin että mikä funktio tällä rakennuksella lienee...edellenkään se ei ole selvinnyt minulle...yhä ihmettelen miksi se on siinä ja miksi se on maalattu niin kun se on, punavalkoruudulliseksi...tuulipussi siinä on näyttänyt joskus olevan mutta siitä ei ole kuin muisto enään jäljellä, kehykset eikä mitään muuta...minulla on samanlaisia kokemuksia myös eräästä toisesta rakennuksesta (tämänkin talon olen kuvannut mutta kuva on hävinnyt jonnekin) johon törmäsin 1981 asuessani Myllyjärvellä perheeni kanssa...Keuruun tien varressa hiukan ennen kun käännyttiin Mannisen kaupan kohdalta Myllyjärvelle (tämä tienpätkä on ollut jo useita vuosia poikki) törmäsin omakotitaloon joka oli maalattu mitä ihmellisin värein...siinä oli punaista, sinistä, vihreätä, keltaista ja ehkä muitakin värejä joita nyt en muista...se että värejä oli useampia ei häirinnyt minua mutta se mikä pisti silmään oli että värit oli vähän niin kun ”lätästetty” seinille sikin sokin...olen tulkinnut tämän maalamisen johtuvan siitä että talo oli maalattu sillä maalilla mikä sattui olla olemassa, eli kun yksi maali loppui niin jatkettiin siitä kohdin toisella maalilla jne...toisin kun tämä Uudessa kaupungissa olevan talon niin tiedän että tämä oli asuintalo...ehkä Uuden kaupungin talon funktio joskus selviää minulle myös...mene ja tiedä...joka tapauksessa taloja on yhtä monta persoonaa kuin myös meitä ihmisiä ...jokaisella on oma luonteensa...joissakin on enemmän ”väriä” ja joissakin on vähemmän ja joissakin ”värit” on sikinsokin ja joissakin järjestyksessä...

...runogeneraattorin runo alkusanoilla "why are you so sad"

... "Oh father, why
are you
so sad, On this bright Easter morn? When Irishmen are
proud and glad Of the land where they were born." ...

...kiitos Päivi "generaattoreista"

P.S...pääsiäinenkään ei ole kovin kaukana...mämmiäkin saa jo kaupasta (mutta sitähän saa jo joulun jälkeen ja pääsiäisen jälkeen saa tippaleipiä ja sitten kun vappu on mennyt saakin jo jouluolutta...äähhhh...)

Steffu 1.3 ”Ajanlaskun” vuonna 2005

S.T.E.F.F.U
Syvällisen Taitava Esilukija ja Futuristisen Fiktiivinen Uimahyppääjä

L.A.A.J.A.V.U.O.R.I
Lähes Anarkistinen ja Ahdistavasti Juoruileva Aitajuoksija, Viisas Uneksija sekä Onnettoman Rupinen Iskelmälaulaja

..ulkoilu on ihmellinen asia varsinkin kun sen tekee oman poikansa kanssa...olimme eilen Laajavuoressa...Steffu lasketteli ja minä ihmettelen miten Simon digikamera toimii...menestys ei ollut kovin kummoinen ja huomasin että paljon on vielä opittavaa(onneksi)...ensin ei toiminut automaattitarkennus ja ihmettelin että miksi ei kunnes alkoi paleltaa jäseniä sen verran että oli välillä käytävä sisätiloissa lämmittelemässä...silloin huomasin että yksi vipu kamerassa oli luiskahtanut väärään asentoon!!! No ei muuta kun takaisin ulos kuvaamaan ja sain otettua jonkun kuvan kunnes kamera ilmoitti ERROR...siinä taas ihmettelemään että mitä nyt...ei muuta kun taas takaisin sisään ja tarkastamaan että missä nyt mättää...kas kummaa patterit olivat hyytyneet eikä silloin nämä nykyihmeet (toista se on Neulanreikäkameralla) toimi kun kaikki toiminnot on riippuvaisia sähköstä...uudet (tai vähän käytetyt) paristot sisään ja taas toimi...tässä vaiheessa oli kyllä jo niin kova nälkä että oli pakko syödä jotain...hampurilainen mulle ja Steffulle isot ranskiskset...täytyy sanoa että emme ole missään saanet sellaista ranskisannosta kun Laajavuoren ”purilaispaikassa”...
...ruokaa vatsassa ja hyvä mieli...Steffu vielä laskemaan mutta en itse tarennut enään ulkoilla joten jäin sisään lämpimään, lueskelin Iltasanomia ja ihmettelin Michael Jacksonin oikeudenkäyntiä...tunti siinä meni istuskellessa ja odottaessa ja sen jälkeen suuntasimme kotiin raikkaina ja väsyneinä...
...päivän digiharjoitus-saldo...Steffusta ihan hyvä kuva...